Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

     

  

 

          

 

 

 

 

 

Minun tarinani

”Sossu sano et se on musta huolissaan. Niinku aina…”

Tallenna

”Sossu sano et se on musta huolissaan. Niinku aina…” Asuin omassa kämpässä ennen kuin muutin Villaan.
Ensin mut vähän pakotettiin siihen, olin saamassa häätöä ja tilanne oli ahdistava. Luulin että joudun johonkin laitokseen jossa en saa olla yhtää omissa oloissani. Jos ihan totta puhutaan niin mulla oli ollu aika pitkään jo vaikeeta enkä…

Asuin omassa kämpässä ennen kuin muutin Villaan. Ensin mut vähän pakotettiin siihen, olin saamassa häätöä ja tilanne oli ahdistava. Luulin että joudun johonkin laitokseen jossa en saa olla yhtää omissa oloissani. Jos ihan totta puhutaan niin mulla oli ollu aika pitkään jo vaikeeta enkä ollut kertonut siitä kellekään. Olin aina vaan sanonut että kaikki on hyvin.

Mä en aina muistanut syödä lääkkeitä ja joskus mä jätin ne tahallaankin ottamatta. Ja muidenkin asioiden hoito oli kyllä aika tahmeeta. Opintotukea sain ihan turhaan vaikken käynyt enää koulussa. Eikä mulla oo rahaa maksaa mitään takaisinperintää.

Sit sossu sano että se on musta huolissaan. Niinku aina. Ja ehdotti et mä menisin käymään Villassa, ihan vaan kattomassa. Mä menin. Yllätyin kun sielä oli ihan hyvä fiilis. Kiva kämppä ja asioita ei enää tarvinnut tehdä yksin. Yhteistilaankin voi mennä jos ei halua olla itekseen.

Muutin sinne ja alettiin ohjaajan kanssa selvittelemään mun asioita. Parasta oli ehkä se että ohjaajat on melkein aina talolla ja yleensä niillä on aikaa ryhtyä mun kanssa tekemään mitä nyt milloinkin. Me on sovittu että ne herättää mut aamuisin ja että me tehdään kaikki jutut yhdessä. Että mä opin miten asiat hoidetaan.

Sekin on kyllä parasta, että mun kämppä on mun kämppä vaikka se onkin tämmönen tukiasunto. Mä saan olla sielä itekseni ja laittaa oven lukkoon ja kutsua  yövieraitakin. Mutta dokata ei saa. Sitä täällä vähän kyllä kytätään. Ja sitä että mä siivoon. Ja sit muistutetaan lääkkeistä. Keskiviikkoisin mä käyn tekee ruokaa yhessä muiden kanssa. Ja syksyllä aloitan uudestaan koulun täs lähellä. Mä tykkään Villan ohjaajista vaikka ne välillä naputtaakin. Sit kun mä osaan ihan kaikki tärkeet jutut, mulle etitään ihan oikee oma asunto.”   – Veera 18v


 

Ettei heti tuu mieleen et pitää lähteä jonnekin kun on perjantai…

” Mulla on kaikki ollut aina ihan perseestä. Nuorempana sähläilin kaiken maailman päihteiden kanssa ja kaiken muunkin paskan. Sit musta tuli muka aikuinen ja mä aloin ihan tosissani sotkemaan elämääni. Mulle sanottiin että mä olin riippuvainen kannabiksesta. Mut mä en mielestän ollu, kaikki oli vaan siistii.

Sit tapahtu vaik mitä, pää prakas, tuli jotain väkivaltajuttui ja riitoja ja mun oli pakko mennä hoitoon. Olin monta kertaa vaikka missä ja aina aloitin saman kuvion; kun pääsin vapaalle, aloin taas käyttää. Nyt mä oon ollu jonkun aikaa ilman kamoja ja asun tukiasunnossa koska mulla menee niin hyvin ettei mun tartte asua enää laitoksessa. Asunnottomaks en haluu enää ikinä!

On sovittu että mä voin asua Villassa jos  en käytä kamaa ja käyn toisinaan seuloissa osoittamassa sen. Et niinku mua vähän kontrolloidaan mut kuitenkin saan päättää omista jutuistani. Mä en ois päässy tänne ilman että mä suostun hoitamaan mun päihdeongelmaa. Mä oon mokannu täälläkin asuessa mutta onneksi en oo joutunu heti ulos. Täältä voi saada häädön jos  ei noudata sääntöjä. Mut lopulta niitä sääntöjä on aika vähän. Ohjaajat sanoo että täällä pitää asua niin että kaikilla muillakin on hyvä olla. Ja että pitää osata olla aikuinen ja käyttäytyä niin kuin aikuiset. Ettei tää oo mikään nuorisokoti. Tää on ihan jees. Saan asioita hoidettuu ja sit ilmaista kahvia. Ja sit täällä on tekemistä ettei heti tuu mieleen että pitää lähtee jonnekin kun on perjantai. ” – Ville 22v


 

Mä haluaisin asua täällä aina…

”Mulla on ongelmia hoitaa mun asioita. En osaa tehdä kotitöitä enkä ruokaa ja sitten mun rahat menee aina ihan heti kun ne tulee. Sitten mä hermostun joskus ja mä oon ollut aggressiivinen. Mulla on joku neurologinen vika sanoi lääkäri. Että mulla on niinku diagnoosi. Mä en oo voinut asua laitoksessa enkä asuntolassa enkä omassa kodissa. Sen takia mä asun Villassa. Mä syön ruoat täällä ja sit ohjaajan kanssa käyn kaupassa ja siivoan. Ja sit mulle annetaan oikeaan aikaan mun lääkkeet kun mä en itse niitä muista koskaan. Mut herätetään aamulla kun mä lähen päivätoimintaan.

Mä haluaisin asua täällä aina ja mä oonkin asunut jo ainakin neljä vuotta ja mulle on sanottu että se onnistuu jos mä vaan ite haluan ja osaan käyttäytyä niin että täällä on kaikilla turvallinen olo.”  – Joona 26v


 

Henkilöiden nimet on keksitty ja tarinoita on muokattu siten, etteivät asiakkaamme ole tunnistettavissa.