Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

  

  

 

          

 

 

 

 

 

Mentalisaatioteoria

Mentalisaatiossa on kysymys yksilön kyvystä pohtia tunteita ja ajatuksia itsessä ja toisissa sekä pohtia käyttäytymisen takana olevia tavoitteita, pyrkimyksiä ja tunteita. Ihmisen tulee ymmärtää, että omalla toiminnalla on merkitystä muillekin ihmisille. Mentalisaatioteorian mukaan toimiessa työntekijän täytyy pystyä kiinnittämään huomionsa asukkaan mielen sisältöihin ja pyrkiä tavoittamaan asukkaan käytöksen taustalla olevaa tunnetta, tarvetta tai ajatusta. Samoin tulee olla kyky pohtia oman käyttäytymisen vaikutuksia asukkaaseen ja pystyä jokaisessa kohtaamisessa toimimaan ammatillisesti ja teoreettiseen tietoon nojaten.

Jotta ihminen pystyy säätelemään voimakkaita tunteitaan kuten ahdistusta ja pelkoa tai edes tunnistamaan niitä sekä asioita niiden takana, tulee hänellä olla riittävästi mentalisaatiokykyä. Tällöin hänelle pystyy muodostumaan käsitys siitä, että käyttäytymiseen ja jopa tunteisiin voi vaikuttaa itse, ahdistus ei ole vain joku asia joka tapahtuu. Mentalisaatiokykyä vahvistetaan auttamalla asukasta säätelemään tunnevyöryjään.

Mentalisaatiokykyä voidaan vahvistaa reflektiivisillä tukikeskusteluilla  luottamuksellisessa asiakassuhteessa. Mentalisaatiokyky vaatii kehittyäkseen paljon aikaa ja pohtivaa otetta asiakkaan tilanteessan tarkkailussa. Usein häiriöt mentalisaatiokyvyssä johtuvat varhaisista kiintymyssuhteen häiriöistä joten niiden juuret ovat asukkaillamme vuosien päässä.